Aurinkosähkön tuotantojärjestelmät voidaan luokitella verkkoon kytkettyihin ja off-grid aurinkosähköjärjestelmiin (PV) niiden kytkennän perusteella sähköverkkoon. Verkkoon kytketyillä aurinkosähköjärjestelmillä tarkoitetaan niitä, jotka toimivat ollessaan kytkettyinä sähköverkkoon ja ovat verkkolähetyksen alaisia, esimerkiksi keskitetyt tai hajautetut aurinkovoimalaitokset. Verkon ulkopuoliset aurinkosähköjärjestelmät sitä vastoin toimivat sähköverkosta riippumatta; esimerkkejä ovat aurinkovoimalla toimivat katuvalot ja asuinrakennusten aurinkosähköjärjestelmät maaseudun kotitalouksille.
Energian varastointijärjestelmät, jotka toimivat tehokkaana sähköenergian varastointikeinona, luokitellaan neljään luokkaan: mekaaninen, akku, sähkömagneettinen ja vaihemuutos (lämpö) energian varastointi. Mekaanisista varastointimenetelmistä pumppuvesivarastointi on jo laajalti käytössä, kun taas vauhtipyörän energian varastointi - uudempi mekaaninen lähestymistapa - on parhaillaan tutkimus- ja demonstraatiovaiheessa. Sähkömagneettinen energian varastointi kattaa tekniikat, kuten suprajohtavat magneettista energian varastointia, superkondensaattorit ja korkean energiatiheyden kondensaattorit. Lämpöenergian varastointi, joka perustuu materiaalien vaihemuutokseen varastoimaan tai vapauttamaan energiaa, on Kiinassa vielä laboratoriotutkimusvaiheessa, eikä sillä ole vielä nähty käytännön sovellusta. Akkupohjainen energian varastointi on kypsä, laajalti käytetty ja kustannustehokas tekniikka. Lyijyakkuja käyttävät sähköverkon ulkopuoliset aurinkosähköjärjestelmät ovat jo saavuttaneet kaupallisen sovelluksen. Lisäksi litiumioniakkuteknologian viime aikoina tapahtuneen edistyksen ja siihen liittyvän kustannusten laskun myötä litiumioniakkuihin perustuvista energian varastointijärjestelmistä on tullut nykyisen tutkimuksen pääpaino.